Back to Access
FI 
Experimental reform
Koulutuskokeilut (>Conclusions)
Nuorisoasteen koulutuskokeilut ovat tuottaneet suomalaisen kaksoistutkintojen mallin

Maarit Virolainen
Institute for Educational Research, University of Jyväskylä

February 2000
  
Kokeilujen tulokset
Kaksoistutkintojen kansallisessa ympäristössä tapahtuneet muutokset
Kokeilujen ongelmia
Kaksoistutkintojen kehittämisen haasteet Suomessa

Reference: FI: Experimental reform.


DUOQUAL -projektissa on vertailtu ja analysoitu eurooppalaisia työelämään ja korkeakoulutukseen valmistavia koulutusohjelmia. 
DUOQUAL on levitysprojekti, joka perustuu aiempaan LEONARDO -projektiin INTEQUAL. Siinä vertailtiin vastaavanlaisia koulutusohjelmia eri maissa. Projekteissa on hyödynnetty yhteistä kehystä yksittäisten maiden kaksoistutkintomallien kuvailemiseksi ja lisäksi tarkasteltu partneritiimien valitsemia teemaan liittyviä aiheita. Projektien tuotokset auttavat tunnistamaan suomalaiselle kaksoistutkinto-mallille tyypillisiä piirteitä sekä mallin rajoituksia.
     Suomen osalta DUOQUAL-projektissa on tarkasteltu kaksoistutkintoja, joiden tarjontaa on kehitetty nuorisoasteen koulutuskokeiluissa. Nuorisoasteen koulutuskokeilut alkoivat vuonna 1992 opetusministeriön tekemän koulutuksen järjestelmäarvioinnin seurauksena. Arviointia seuranneen keskustelun myötä säädettiin laki Nuorisoasteen koulutuskokeiluista ja kokeiluille annettiin kolme työkalua nuorisoasteen koulutuksen kehittämiseksi. Arvioinnin pohjalta kehittämisen ponsiksi nimettyjä ongelmia olivat mm. korkea koulutuksen keskeyttäneiden määrä, ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen välinen arvostuskuilu, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sisällöllinen eriytyminen, päällekkäisten ja peräkkäisten tutkintojen suorittaminen. Kokeilujen saivat työkaluikseen oppilaitoksen välisen alueellisen yhteistyön, valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin sallittujen joustojen peruteella mahdollistetut yksilölliset opinto-ohjelmat ja uusien oppimisen/opetuksen menetelmien hyödyntämisen. Kokeilut aloitettiin kuudellatoista paikkakunnalla, jotka hakivat osallisuutta kokeiluun opetusministeriöltä. Kokeiluihin osallistui 130 oppilaitosta, 35 000 opiskelijaa ja 2000 opettajaa vuosina 1992-1999.
   

Kokeilujen tulokset 

Kokeilujen näkyvimpiä tuloksia ovat olleet opiskelijoiden alueellisen oppilaitosverkoston puitteissa toisista lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista  tekemät suppeat toiskouluiset valinnat.  Opiskelijat ovat tehneet tällaisia valintoja saadakseen opinto-ohjelmaansa jotain enemmän käytännöllisesti suuntautunutta (lukiolaiset), sisällyttääkseen niihin enemmän harrastukseensa liittyviä opintoja (esim. musiikkia tai urheilua) tai kokeillakseen ja vahvistaaksen ammatillista suuntautumistaan, saadakseen opintojensa osaksi ammatillisesti valmistavia kokonaisuuksia syventääkseen ammatillista tietämystään läheiseltä alalta sekä valmistautuakseen lukioiden ylioppilastutkintoihin. Opiskelijoista noin kolmanneksen tehdessä toiskouluisia valintoja on heisä noin 17% tehnyt 1-3opintoviikon laajuisia valintoja 75/80 opintoviikon laajuisen toisen asteen tutkintonsa puitteissa. Vastaava määrä opiskelijoita on tehnyt laajempia toiskouluisia valintoja. Suomalaiset kaksoistutkinnot -  ylioppilastutkintoon ja ammatillisen tutkintoon valmentavia opintoja rinnakkain suorittaneiden opinnot - sisältyvät jälkimmäiseen ryhmään. Noin 2-6% nuorisoasteen koulutuskokeiluissa opiskelleista suoritti kaksoistutkinnon lukuvuonna 1997-1998.
   

Kaksoistutkintojen kansallisessa ympäristössä tapahtuneet muutokset 

Nuorisoasteen koulutusta säätelevissä laeissa ja säädöksissä on kokeilujen alkamisen jälkeen tapahtunut muutoksia. Jotkut näistä muutoksista ovat kohdistuneet koulutusjärjestelmän arvioinnissa havaittuihin ongelmiin, jotka johtivat nuorisoasteen koulutuskokeiluihin  ja jotkut ovat muuttaneet erityisesti kaksoistutkintojen asemaa. Ensinnäkin vuonna 1999 voimaan tulleet uudet koululait sisältävät kaksi nuorisoasteen koulutuskokeilujen piirrettä.  Ne edellyttävät koulutuksen järjestäjien tekevän yhteistyötä alueellisesti ja suunnittelevan opetussuunnitelmat siten, että opiskelijat voivat tehdä yksilöllisiä valintoja. Lisäksi opiskelijoilla on oikeus saada hyväksiluetuksi muualla suoritetut opinnot, kun ne ovat tavoitteiltaan ja keskeiseltä sisällöltään vastaavia. Hyväksilukemista koskevat päätökset on kuitenkin tehtävä ennen uuteen tutkintoon johtavien opintojen aloittamista. 
     Näillä muutoksilla voidaan ehkäistä keskeyttämistä ja päällekkäisten opetussuunnitelmallisten sisältöjen ongelmia sekä antaa tilaa yksilöllisille valinnoille ja henkilökohtaisten opinto-ohjelmien mahdollistamiselle tavanomaisessa koulutuksessa.
Vaikka ammattikorkeakoulujen perustaminen aiempien ammatillisten opintojen pohjalta on tarttunut yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen välisen arvostuskuilun ongelmaan korkea-asteen koulutuksen osalta, niin ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen sisällölliseen eriytymiseen ja epätasa-arvoon liittyvät haasteet ovat edelleen ajankohtaisia nuorisoasteella. 
 

Kokeilujen ongelmia 

Suomessa kaksoistutkintoja tarjottiin ensin ammatillisen väylän opiskelijoiden jatko-opintomahdollisuuksien tasa-arvoistamiseksi välineellisesti eli opiskelijoille pyrittiin tarjoamaan opintoja, jotka täyttävät säädöksissä asetetut vaatimukset korkeakoulututkinoissa edellytetyistä valmiuksista. Käytännössä opiskelijat valitsivat neljä ylioppilaskoetta, joita edellytettiin ylioppilastutkinnon suorittamiseksi (äidinkieli, toinen kotimainen kieli, vieras kieli ja matematiikka tai reaali), ja suorittivat nämä lukion opetusuunnitelman mukaisesti selviytyäkseen ylioppilastutkinnosta ja saadakseen oikeuden jatko-opintoihin. Jatko-opinto-oikeuksia koskevien säädösten muututtua kaikki kolmivuotisen nuorisoasteen tutkinnon suorittaneet ovat saaneet oikeuden jatkaa opintojaan korkea-asteella. (Kaikki nuorisoasteen ammatilliset tutkinnot on päätetty pidentää kolmivuotiseksi vuonna 1999). Lukiolaisten on edelleen suoritettava ylioppilastutkinto saadakseen jatko-opintokelpoisuuden. Korkea-asteen oppilaitokset päättävät kuitenkin edelleen itse, mitä opiskelijaryhmiä ne preferoivat. Kaksoistutkintojen rooli on näin ollen muuttunut välineellisestä säädösten täyttämisestä   opiskelijoiden yleisten valmiuksien vahvistamisen suuntaan. Samalla tämä usein tarkoittaa sitä, että ammatilliset opiskelijat menettävät mahdollisuuden opiskella yleissivistäviä aineita integroituina ja upotettuina ammatillisiin aineisiin, koska opiskelevat yleissivistäviä aineita lukioissa saadakseen paremmat valmiudet ylioppilastutkintoon. Kun suomalainen kaksoistutkintomalli nojaa voimakkaasti yksilöllisiin opinto-ohjelmiin ja mahdollisuus kaksoistutkintojen suorittamiseen on järjestetty kansallisen koulutusjärjestelmän sisälle paikallisesti, oppilaitosten yhteistyön järjestäminen kahta eri traditiota edustavien koulujen välille asettaa rajoitukset ammatillisten ja yleissivistävien aineiden integroimiselle yksilöllisissä opinto-ohjelmissa.  Se on seurausta koulutusjärjestelmän sisään rakennetusta ristiriidasta.
     Lukioiden kaksoisroolia sekä yleissivistävään että ammatilliseen jatko- ja täydennyskoulutukseen valmentavana väylänä ei liene huomioitu riittävän vakavasti. Jotkut tutkijat ovat toki huomauttaneet tarpeesta kehittää ylioppilastutkintoa paremmin ammatillisia sisältöjä vastaavaksi. Myös mahdollisuuksia hyödyntää ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen integroimista opiskelun välineellistymisen ja kielteisten opiskeluasenteiden ehkäisemiseksi voitaisiin huomioida perusteellisemmin. Vaikka nuorisoasteen koulutuskokeilujen yhtenä painopisteenä oli uusien opetus/oppimismenetelmien omaksuminen konstruktivistisen näkökulman, situated learning ja muiden läheisten käsitteiden pohjalta, mahdollisuudet tavoitteen saavuttamisen ovat olleet rajoitetut. Muutosta on voitu toteuttaa vain kansallisten opetussuunnitelmien puitteissa ja niinpä esimerkiksi ylioppilastutkinnon asema on säilynyt keskeisenä. Kokeilujen epävarma asema kansallisessa ympäristössä on ehkäissyt oppilaitosten yhteistyöhön liittyvien pedagogisten aspektien hyödyntämistä opettajainkoulutuksessa laajamittaisesti, vaikka kokeiluihin osallistuville opettajille onkin ollut tarjolla aiheeseen liittyvää täydennyskoulutusta.
 

Kaksoistutkintojen kehittämisen haasteet Suomessa 

Nykyisellään suomalainen kaksoistutkintomalli soveltuu parhaiten opiskelijoille, joiden ammatillinen suuntautuminen on selkiytynyt ja jotka aikovat jatkaa opintoja ammatillisella korkea-asteella. 
 Suomalaisten kaksoistutkintojen kehittämisen haasteet ovat lyhyesti seuraavat:

  • kaksoistutkintojen järjestäminen nuoriso- ja ammatillisen korkea-asteen yhteistyönä alueellisesti
  • kaksoistutkintojen aseman selkiyttäminen kansallisen koulutusjärjestelmän osana opiskelijoiden tasa-arvoisuuden edistämiseksi
  • yleissivistävien ja ammatillisten aineiden integroinnin mahdollisuuksien pohdinta modularisoiduissa opetussuunnitelmissa eri opetussuunnitelmallisten kokonaisuuksien merkityksen ja sijoittelun uudelleenarvioinnin pohjalta sekä arvioimalla ylioppilastutkinnon vastaavuutta ammatillisiin tarpeisiin. Vaikka ylioppilastutkinto antaa luotettavan pohjan opiskelijan yleisten (opiskelu)valmiuksien arviointiin, se ei ole kovin sensitiivinen tiedon ammatilliselle soveltamiselle eri aloilla ja sellaisille pedagogisille lähestymistavoille, jotka tukisivat tätä. DUOQUAL -projektissa tarkastellut muiden maiden esimerkit kaksoistutkinnoista voivat antaa tähän virikkeitä. Esimerkiksi projektissa tarkasteltu kreikkalainen malli on mielenkiintoinen esimerkki ammatillisten ja yleissivistävien opintojen yhdistämisestä opetussuunnitelmatasolla. Myös englantilaiset GNVQ:t voivat tarjota esimerkkejä erilaisten oppimistyylien hyödyntämisestä ja opiskelija-arvioinnin eri muotojen merkityksestä tutkintojen suorittamiselle. Lisäksi rinnakkainen itävaltalaisen parnterin koordinoima Leonardo-projekti EURO-BAC on esimerkki sekä ammatillista että yleissivistävää ainesta sisältävän, tietoja ja taitoja tarkastelevan tutkinnon muodostamisesta. 
  •  nuorisoasteen koulutuskokeiluissa kehitettyjen työjärjestysmallien hyödyntäminen myös kokeilujen ulkopuolella.
Näiden haasteiden ottaminen vakavasti edistäisi kaksoistutkintojen kansallista kehittämistä huomattavasti ja niiden rooli ammatillisen nuorisoasteen ammatillisen koulutuksen edistämisessä vahvistuisi pysyvällä tavalla. Kaksoistutkintojen kansainvälinen vertailu on tuonut esille, että työelämään ja jatko-opintoihin valmistavien tutkintojen kehittämiselle on työorganisaatioiden madaltuessa ja työntekijöiden roolien muuttuessa joustavammaksi olemassa elävää, yhteistä mielenkiintoa ja tarvetta. 
 

Top of the page
 First set up: 11/04/2000
Latest update: 11/04/2000
 Contact: Sabine Manning
© WIFO